Pirteä ja reipas Adrian on aina valmiina, oli kyseessä sitten ratsastus, tarhaan lähtö, tai laitumelta karkaaminen. Oriin tempaukset koettelevat joskus hermoja, mutta siitä huolimatta sille on miltei mahdotonta suuttua, jotenkin se aina onnistuu saamaan sellaisen ilmeen aikaiseksi, ettei naurua yksinkertaisesti voi pidätellä. Iloinen ja kujeileva ori saa hoitajansakin hyvälle tuulelle. Huumorintajua ja pitkää pinnaa kyllä tarvitaan silloin, kun laitumelta haettaessa ori tuleekin itse puolimatkassa vastaan onnistuttuaan jollakin konstilla pääsemään aidan ylitse, tai kun saa kymmenennen kerran kerätä harjoja pitkin lattiaa oriin tönäistyä harjapakin kumoon. Siitä huolimatta, kun oria katsoo, ei yksinkertaisesti voi olla hymyilemättä, niin sympaattinen se on. Kärsivällisen hoitajansa Adrian palkitsee elinikäisellä ystävyydellä - ja monilla hyvillä nauruilla!
Oriin kujeilu tekee siitä hieman arvaamattoman hoitaa ja käsitellä, koskaan ei oikein tiedä mitä se seuraavaksi saa päähänsä. Pahaa se ei silti tarkoita eikä se aivan mahdottomaksi muutu koskaan, kyllä se aina pohjimmiltaan kunnioittaa hoitajaansa. Karsinassa harjatessa ja muuten käsitellessä oriin voi pitää kiinni tai vapaana, ihan miten vain. Vapaana ollessaan ori tosin saattaa saada päähänsä suorittaa perinpohjaisen tutkimuksen harjapakille ja kiinni ollessaan se räpeltää vaikka minkälaisen umpisolmun auki, jos saa vapaasti keskittyä touhuun tarpeeksi kauan. Se pysyy kuitenkin paikallaan eikä arista mitään kohtaa erityisemmin, ja nauttii taputeltavana ja rapsuteltavana olemisesta täysin siemauksin. Varusteiden laitto tai muukaan ei aiheuta ongelmia, toisin kuin oriin laitumella olo. Tallialueen lähistöllä olevassa tarhassa oria olisi toki helpompi pitää silmällä, mutta valitettavasti tarhassa ollessaan Adrian paljon todennäköisemmin saa päähänsä lähteä karkuteille. Laitumella sen sijaan on paljon enemmän virikkeitä sekä muiden oripoikien jengi, jonka kanssa Adrian tulee hyvin toimeen, jolloin on epätodennäköisempää, että ori lähtisi etsimään tekemistä muualta. Siitä huolimatta oriin karkumatkat ovat miltei viikottainen tapahtuma, mutta koska joku aina säännöllisin väliajoin käy tarkistamassa, että veijari tosiaan on siellä missä pitääkin, asia huomataan nopeasti eikä vahinkoja ehdi sattua. Tallin rauhallinen sijainti on hyödyksi sekin, lähistöllä ei ole vilkkaasti liikennöityjä autoteitä tai muutakaan, mikä voisi aiheuttaa vakavan vaaratilanteen. Ja onneksi ori antaa yleensä hyvin ottaa itsensä kiinni. Muutamaan otteeseen se tosin on pistänyt pystyyn kunnon kissa-hiiri-leikin, jossa on lopulta mukana puolet tallin väestä sekä muutama avulias vierailija.
Ratsastettaessa sen sijaan ori on todella helppo, miltei automaatti. Se sopii loistavasti ratsuksi kokemattomallekin, usein ori varmasti opettajaa ratsastajaansa enemmän kuin ratsastaja hevosta. Adrianilla on ratsastanut pääasiassa nainen, joten se on kohtalaisen herkkä suustaan ja kyljistään. Oriin askellajeista laukka saa eniten kiitosta, se on voimakasta ja ketterää, juuri täydellistä korkean tason estehevoselle. Esteratsastus onkin oriin vahvin laji, irtohypytyksessä se hyppää kevyesti ainakin 170cm. Oriilla tuntuu olevan kapasiteettia hypätä melkein kuinka korkeita esteitä tahansa, eikä esteen erikoinenkaan ulkonäkö tunnu hetkauttavan oria laisinkaan. Rohkeutta siis löytyy, ja usein ratsastajan omat taidot tuntuvat olevan se ainoa raja, joka tämän hevosen kanssa tulee vastaan. Kouluratsastus sen sijaan sujuu hieman heikommin, mutta perusasiat ovat kyllä hallussa, ja taidot ovat koko ajan karttuneet harjoituksen myötä.