Stefanin huomaa yleensä jo kaukaa - syynä tähän lienee se, kuinka ori miltei aina tepastelee komeasti ja voimaa uhkuen, kaula kaarella ja häntä kauniisti kannettuna kuin liputtaen Stefanin erinomaista orimaisuutta ja loistokkuutta... tai sitten se, kuinka räsynuken lailla perässä roikkuva taluttaja yrittää epätoivoisesti saada tanssahtelevan oriin takaisin ruotuun ja ojennukseen. Tästä voi jo päätellä, että Stefan osaa olla melkoisen hankala käsitellä, eikä sitä aivan kokemattoman henkilön käsiin voi antaakkaan. Monen mielestä on hankalaa käsittää, kuinka jotkut niin vannoutuneesti pitävät tästä oriista - onhan se pirskuleen komea oripoika, mutta siihen se jääkin, hankala ratsastaa ja vielä hankalampi käsitellä - mutta hepä eivät tunnekaan Stefania kunnolla. Ori kiintyy vain harvoihin ja valittuihin, mutta näihin onnekkaisiin se muodostaa kiinteän ja läpi elämän kestävän siteen; ja kun muut näkevät vain sen kauniin mutta hankalan hevosen, nämä onnekkaat tuntevat myös sen puolen, joka tervehtii karsinassa pehmeästi höristen ja hamuten pehmeästi hihansuuta - sen puolen, jonka vankkumaton kunnioitus ja ystävyys heillä on etuoikeus kokea.
Hoidettaessa Stefan on varautunut vieraita ihmisiä kohtaan, eikä se useinkaan päästä uutta tuttavuutta karsinaansa ilman luimistelua ja irvistelyä. Tutunkaan hoitajan kanssa se ei ole ihan sieltä helpoimmasta päästä, vaan se saattaa yrittää pomotella eikä aina välttämättä ota hoitajan käskyjä kuuleviin korviinsa, minkä vuoksi Stefanin harjaus ja hoito on toisinaan varsinaista tahtojen taistelua. Ori ei myöskään pidä kamalasti siitä, että sen ympärillä häärää samanaikaisesti monta ihmistä, ja silloin se saattaa ryhtyä uhittelemaan viestittääkseen että ylimääräisten ihmisten olisi syytä lompsia tiehensä ja äkkiä sittenkin. Samoin käy, jos hoitotoimet tuntuvat Stefanista kestävän liian kauan - siksipä on syytä suorittaa harjaus huolellisesti mutta turhia viivyttelemättä, niin että yhdessäolo säilyy mukavana kummallekin osapuolelle. Tutun ja oriin temput tuntevan hoitajan kanssa Stefan on loppujen lopuksi ihan mukava hoidettava.
Ratsastettaessa Stefan on parhaimmillaan. On totta, että se ei ole kovin helppo ratsastteva ja että sillä on taipumusta kuumua nopeasti, mutta kun yhdistetään oriin räiskähteleväinen energia sen luonnostaan ylväisiin ja näyttäviin liikkeisiin ja lisätään mukaan taitava ratsastaja, on tuloksena parhaimmillaan uskomattoman upea ratsukko, jota katsellessa ei voi kuin ihailla jo mainittuja upeita liikkeitä ja kokonaisuutta. Esteillä ori on nopea, tarkka ja vauhdikas - joskus liiankin kanssa. Toisinaan tuntuu, että ori tuntee itsensä hieman liiankin itsevarmaksi kaahatessaan kohti estettä sen koosta lainkaan välittämättä, ja ponnistaessaan usein jo kaukaa ihan kuin mikään välimatka ei olisi sille liian kaukana ylitettäväksi. Näinhän asia ei tietenkään ole, ja siksi Stefan tarvitseekin ratsastajan, joka jarruttaa menoa ja pitää homman kasassa, ettei tule turhia pudotuksia oriin kuvitellessa liikoja itsestänsä. Koulua ratsastettaessa ori saattaa aluksi olla vähän tahmea, mutta lämmittyään se on oikea ilo silmälle ja ratsastajalle. Stefanin luja itsevarmuus ja esiintymisen ilo tulevat parhaiten esiin juuri kouluratsastuksessa. Se ei tosin ole kovin herkkä avuille ja pahimmassa tapauksessa homma menee taas kaahauksen puolelle kun ori ei malttaisi kuunnella ohjeita ratsastajaltaan, kun taas kunnolla keskittyessään on hankalaa keksiä Stefanista moitteen sanaa - ei voi kuin ihastella. Maastossa Stefan on peloton ja reipas. Tietysti se nauttii suunnattomasti laukkapätkistä, mutta osaa se rentoutuakin ja kävellä kaikessa rauhassa pitkin ohjin metsän siimeksessä luonnon ääniä kuunnellen - hetken ajan, sitten mennäänkin taas häntä komeasti liputtaen: "Täältä minä tulen, katsokaa, maailma!"