Ressu on sellainen tapaus, jota ei uskoisi oriiksi ollenkaan. Poni on aivan sieltä kilteimmästä päästä ja todella helppo käsitellä, mutta siitä huolimatta reipas. Ainoa orimainen piirre siinä on se, kuinka se hörähtelee pehmeän hurmaavasti tammoille. On huvittavaa katsella, kuinka pikkuinen Ressu hörisee toiveikkaasti tallin tammahevosille, joista useat ovat sitä itseään monta kymmentä senttiä korkeampia. Siitä en tiedä mitä korkeat tammamme tästä ajattelevat, mutta suosio ainakin hoitajien ja tallityttöjen keskuudessa on taattu. Ressu on valloittanut sydämiä siitä lähtien kun saapui tallille ollessaan vielä nuori. Se osoitti jo varhain lahjoja esteiden hyppäämisen suhteen, ja nyttemmin hyppäämisestä onkin tullut ponin oma leipälaji, mutta se menee mukavasti myös koulua ja on opetettu sen lisäksi myös ajoon.
Hoidettaessa Ressu on hyvin rauhallinen ja seurallinen. Se jutustelee mielellään hoitajansa kanssa hevosenkielellä, rapsuttelemalla ja pehmeästi töykkimällä. Toisinaan voi olla tarpeen pitää poni kiinni harjaamisen ajan, se kun ei joskus malttaisi ollenkaan pysyä aloillaan, mutta useinmiten siihen ei ole tarvetta. Korvat ovat Ressun herkkä kohta, ja niihin se ei mielellään anna kajota. Muuten harjaaminen ei tuota ongelmia. Suitsittaessa se nostaa usein päänsä ylös, suitsiminen kun tarkoittaa väistämättä sitä, että hänen poloisiin herkkiin korviinsa kajotaan, mutta kun otteet ovat tarpeeksi päättäväiset, sujuu suitsiminenkin lopulta, ja kuolaimet Ressu otaa aina mallikkaasti itse suuhunsa. Talutettaessa Ressu on niinsanotusti perässävedettävää mallia. Se kävelee hitaasti taluttajan takana turhia kiirehtimättä, ja toisinaan on työn ja tuskan takana saada se ylläpitämään mateluvauhtia nopeampaa tahtia niin, että joskus päästäisiin perillekin asti.
Ratsuna Ressu on reipas ja kuuliainen. Sillä on hyvä hyppytyyli, jossa on oikeassa suhteessa näppäryyttä, lennokkuutta ja hyppäämisen iloa. Esteratsastus on laji, johon Ressulla painotetaan, sillä poni todella pitää hyppäämisestä ja taitoa siltä löytyy rutkasti, eikä se hämmästy kummallisenkaan näköisiä esteitä. Kouluratsuna Ressu on luotettava ja kärsivällinen. Sillä on mukavat askellajit, joista kiitosta saa eritoten pehmeä ja tasainen ravi. Laukassa Ressu saattaa toisinaan heittää muutaman pienen ilonpukin, mutta juuri muita konstailuita ei Ressulla ratsastettaessa esiinny. Maastossa Ressu on erityisen pirteä ja vireä kuin vieteri, mutta ei hätää; siitä huolimatta Ressu on yhtä kuuliainen kuin kentällä tai maneesissakin. Metsässä ratsastettaessa yleensä muuten niin rohkea ponipoika saattaa säikkyä kummia rapinoita ja suhinoita, mutta kun ratsastaja pysyy rauhallisena, ei Ressuakaan kauaa hirvitä. Ressun ratsastajan on pidettävä mielessä, että poni on suustaan hyvin herkkä. Kaikenlainen kiskominen on ehdottomasti kielletty, ja avut tulisi antaa pääasiassa jaloilla ja painolla, niin että yhteistyö ponin kanssa pysyy kummallekin osapuolelle mielekkäänä. On Ressulla ratsastettu kokonaan ilman mokomia metallikapistuksiakin, ja aivan loistavasti on pärjätty.