|
Tallin esittely Kasvatustoiminta Uutisarkisto |
Hevosrodut Ponirodut Muuta |
Pääsivu Vieraskirja |
Saavutukset
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Luonnekuvaus |
| Sukutaulu & sukuselvitys |
| Jälkeläiset |
| Kisakalenteri |
This is a SIM-game horse!
|
Shamaron, kaunis vaalea arabitamma suurine, tummine silmineen ja silkkisine jouhineen tunnetaan laajalti tallin väen ja vieraidenkin keskuudessa yhdesta tietystä ominaisuudestaan; vihaisesta ja hankalasta luonteestaan, joka ajaa arimmat pakosalle ja pistää kovimmankin koetukselle. Ei oikeastaan ole ihme, että tammalle on tällainen maine kehittynyt - kääntäähän se korvansa luimuun aina lähestyttäessa eikä salli itseään kosketettavan, ja jokainen on nähnyt tai ainakin kuullut juttuja siitä, kuinka se tarhamatkalla nousi pystyyn tai tuosta vain heitti ratsastajan selästään. Tamman vaiheista ennen sen Splendour Estateen (nyk. Ashcroft) saapumista seitsemän vuotta vanhana tiedetään hyvin vähän. Missä määrin sen käytös juontaa juurensa tuolta ajalta ennen tänne tuloa, sitä en tiedä, mutta selkeästi jossakin vaiheessa sen menneisyyttä on jokin asia mennyt pahasti pieleen. Tallille saapuessaan Shamaronin käytös oli monin kerroin hankalampaa kuin nykyään, se oli paljon arvaamattomampi, vihaisempi ja hermostuneempi. Kesti viikkoja, ennen kuin se lakkasi säpsähtämästä joka kerta kun sen karsinan ohi kuljettiin, ja miltei kaksi vuotta ennen kuin se ensimmäistä kertaa tervehti minua korviaan höristäen. Tie tamman luottamukseen on pitkä ja kivinen, eikä sitä tietä monen sallita kulkea. Sen tien varrelta kuitenkin löytyy vihjeitä ja tiedonmurusia, jotka vähitellen muuttavat arvaamattomuuden ymmärrettäväksi ja joiden avulla yhdeistyö alkaa sujua ja loppujen lopuksi paljastuu tien päästä hevonen, joka kykenee kiintymään ja luottamaan ihmiseen ja nauttimaan työnteosta tämän kanssa siinä kuin mikä tahansa muukin hevonen. Sanomattakin lienee selvää, että Shamaronin käsittely uskotaan vain harvojen ja valittujen käsiin. Ashcroftissa vain pari tallityöntekijää on saavuttanut tamman luottamuksen siinä määrin että pystyy sitä käsittelemään ilman puraistuksi tulemisen vaaraa, muu tallin väki osaakin pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Niin vihainen ja epäluuloinen kuin Shamaron vieraita kohtaan onkin, niin oppiessaan vähitellen luottamaan uuteen ihmiseen lopettaa se näykkimisen ja muun uhittelun vähitellen kokonaan, niin ettei tätä käytöstä tutun hoitajan kanssa esiinny enää ollenkaan edes silloin, kun tammalla on huono päivä. Harjatessa on Shamaronin karsinan ovi parasta pitää suljettuna. Ei siksi, että tammalla olisi taipumuksia karkailuun vaan siitä syystä, että se tällä tavoin yleensä kiinnittää vähemmän huomiota vieraisiin, jotka sen karsinan ohi kulkevat, niin että se jonkun ohi kulkiessa ainoastaan luimistaa korvansa siksi aikaa kunnes tämä on mennyt menojaan, sen sijaan että se jatkuvasti kyttäisi ovella irvistelemässä pitääkseen toivomattomat vieraat varmasti loitolla. Saadessaan tällä tavoin olla vapaana karsinassaan Shamaron on lisäksi paljon rentoutuneempi ja nauttii harjauksesta enemmän, vaikkei touhu sen mitään lempipuuhaa olekaan. Liian voimakkaita sekä myöskin liian köykäisiä ja kutittavia otteita Shamaron protestoi, herkkä kun on, mutta pehmeällä harjalla harjaamisesta se yleensä pitää siinä määrin, että nuokkuu tyytyväisenä silmät puoliummessa. Kavioiden puhdistaminen sujuu, kun ote kaviosta on tarpeeksi napakka, muussa tapauksessa Shamaron pyrkii laskemaan jalkansa takaisin alas. Samoin käy, jos toimitus tuntuu tammasta kestävän turhan kauan. Varusteiden laitto tuotti alkujaan rutkasti ongelmia, mutta nykyään tamma jo suhtautuu asiaan rauhallisesti. Taluttaessa pätee sama nyrkkisääntö kuin tamman kanssa muutenkin: kun ihminen on tuttu, ei ongelmiakaan juuri esiinny. Pystyyn nousemista, josta aikaisemmin mainittiin, tapahtui muutamaan otteeseen tamman ensimmäisinä kuukausina tallilla, ja syy siihen oli sama kuin tamman muullakin uhittelulla: se tietää tällä tavalla pelottelevansa ei-toivotut ihmiset tiehensä. Tutun ja luotettavaksi tietämänsä ihmisen ollessa kyseessä ei tällaiseen ole tarvetta, joten tamma käyttäytyy mallikkaasti ja menee sinne minne pitääkin. Shamaron ei myöskään tunnu säikkyvän tai pelkäävän juuri mitään. Laitumella ja laumassa ollessaan Shamaron tuntuu usein jäävän hiukan ulkopuoliseksi. Sillä on laumassa pari ystävää, mutta usein se on hieman muista erillään kaksin nyt jo täysikasvuisen varsansa Sharifan kanssa. Ratsastettaessa tamman herkkyys tulee ehkä kaikken eniten esille. Se reagoi todella pieniin apuihin, ja protestoi liian ronskeja otteita saman tien pukittamalla. Tästä syystä on varottava, ettei vahingossa tule käyttäneeksi liian voimakkaita apuja. Toisaalta sitten taas kun tämän todella kevyen ratsastustavan on saanut omaksuttua, Shamaronilla ratsastaminen on todellinen nautinto; se todellakin tuntuu reagoivan jo pelkkään ajatukseen. Arabianhevoselle tyypillisellä tavalla se kantaa itsensä ryhdikkäästi ja tasapainossa, ja sen liikkeissä on sähäkkyyttä ja joustavuutta. Parhaimmillaan se onkin todella näyttävä näky. Kouluratsastus on ehdottomasti Shamaronin vahvin laji. Se ei juuri kiinnitä huomiota kentän ulkopuolisiin asioihin, vaan keskittyy yleensä hienosti kulloinkin esillä olevaan asiaan. Esteratsastukseen Shamaron puolestaan suhtautuu hiukan pitkin hampain. Toisinaan se innostuu hyppäämisestä hetkeksi, mutta noin yleensä touhu ei sitä paljoa kiinnosta. Se saattaa hidastaa raviin juuri ennen hyppyä tai yksinkertaisesti vain kiertää koko esteen. Maastossa Shamaronin teräksiset hermot pääsevät loistamaan. Vaikka se pitääkin ympäristöään tarkasti silmällä, suhtautuu se tapahtumiin ympärillään yleensä kylmän rauhallisesti ja onkin tästä syystä mitä erinomaisin maastokaveri. Kuljetus ja matkustaminen ovat tulleet tammalle tutuksi kisamatkailun yhteydessä, ja se suhtautuukin lastaamiseen ja muuhun touhuun suht asiallisesti. Toisinaan saattaa kuljetusvaunusta kuulua kiukkuisen kommentoivaa kolinaa, jos matka saisi matkustajan mielestä jo loppua. Kisapaikkojen hälinäänkin tamma on ehtinyt tottua, eikä se ole siitä juuri moksiskaan. Hankala, vihainen ja arvaamaton, sanovat monet, mutta he eivät ole koskaan päässeet näkemään tamman toista puolta. Sitä, kuinka luotettava ja ystävällinen se oikeasti onkaan - kuinka sen sisin todella onkin puhtainta kultaa. |
SukuselvitysShamaronin suvusta löytyy jos jonkinsorttista menijää, laukkaratsuista matkaratsujen kautta western-hevosiin. Koko suku koostuu pääasiassa Yhdysvalloissa vaikuttaneista arabialaisista täysiverisistä. Kipakkaluonteinen iii. Phiron ox tuotiin nuorena Puolasta Yhdysvaltoihin siitosoriiksi. Ori polveutuu yhdestä Puolan merkityksekkäimmistä orilinjoista eikä se enää Yhdysvaltoihin saavuttuaan kilpaillut muualla kuin näyttelykehissä, joten oriin ainoiksi kisatuloksiksi jäivät ne pari starttia kouluradoilla, jotka se ehti Puolassa ollessaan kilpailla. Phiron menestyi niin siitosorina kuin näyttelyissäkin, ja se onkin kantakirjattu I-palkinnolla, ja sen jälkeläiset perivät oriilta paitsi kaunista ulkonäköä, myös oriin tappuraista luonnetta ja kauniita liikkeitä. Iie. Zaphyra ox polveutuu egyptiläisestä verilinjasta, vaikka useimmat sen sukutaulusta ovatkin syntyneet Yhdysvalloissa monen polven ajalta. Tamma toimi Phironin tapaan lähinnä vain siitoskäytössä koko elämänsä, ja sekin on kantakirjattu, tosin II-palkinnolla. Tamma varsoi kahdeksasti, ja kaikista sen varsoista viisi pääsi näyttämään kyntensä myös kilpakentillä lähinnä matkaratsuina, mutta yhdessä tapauksessa myös kouluradoilla. Ii. Zaphiron ox tunnettiin hyvänä käyttöhevosena siitäkin huolimatta, ettei vastaavaa näyttöä sen vanhemmilta juuri löydy. Ori kilpaili menestyksekkäästi matkaratsastuksessa ja starttasi muutamaan otteeseen myös helpoissa kenttäkisoissa.Iei. Long Lost ox ja iee. Loveless ox ovat kumpikin pitkillä matkoilla kilpailleita laukkaratsuja, jotka eivät kumminkaan lajissa mainittavasti menestyneet, ja kummankin kohtaloksi koitui tulla uudestaankoulutetuksi ja viettää loppuelämänsä harrasteratsuina. Ie. Long Lost Love ox on kahden edellämainitun hevosen luvattoman lemmen hedelmä, toisin sanottuna vahinkovarsa, joka syntyi emänsä ollessa vasta hyvin nuori. Tästäkin tammasta yritettiin laukkaratsua, mutta hyvin pian kävi ilmi, että tämä ura ei tulisi ottamaan tuulta siipiensä alle ja tamma myytiin, ja uuden omistajansa kanssa se kilpaili jonkin verran helpossa kenttäluokissa, mutta mitään suuria saavutuksia se ei loppujen lopuksi koskaan tavoittanut. Shamaronin isä Zemaron ox osoitti jo varhain kantavansa Phironin linjan tavaramerkkejä: verratonta rakennetta, kauniita liikkeitä ja tulista luonnetta - tässä tapauksessa niinkin tulista, että mikäli oriin jalostusarvo ei olisi ollut niinkin merkittävä kuin mitä se oli, ori olisi luultavasti ruunattu. Zemaron kilpaili isänsä tapaan menestyksekkäästi matkaratsastusessa pitkillä matkoilla. Ori eii. Find Me Soon ox on sekin Yhdysvalloissa syntynyt. Ori aloitti kisaamisen verrattain vanhana, sitä ennen se oli toiminut lähinnä harrastehevosena. Ori ei myöskään polveudu mitenkään erityisen menestyksekkäistä vanhemmista ja olikin yllätys, että kun hevonen omistajan innostuksenkipinästä pääsi kilpailemaan westerniä, lähinnä reining-luokissa, se alkoikin menestyä sangen hienosti. Tuota pikaa ori oli kehittänyt itselleen huomattavan maineen western-piireissä, ja lopetettuaan kisauransa sille päätettiin teettää muutama varsa ennen kuin ori ruunattiin ja se pääsi viettämään antoisia eläkepäiviään. Eie. Qadriyah ox oli rakenteeltaan hyvin kaunis, mutta käyttöhevosena se ei juuri loistanut. Tamma taisi kouluratojen kiemurat vain helppoon B:hen asti eikä hypännytkään mitenkään mainittavasti puhumattakaan muista lajeista. Ehkä tammaa olisi ollut mahdollisuus kouluttaa pitemmälle, jos jollakulla olisi riittänyt siihen kärsivällisyyttä. Kauniin rakenteensa vuoksi se oli kuitenkin menestynyt näyttelyissä ja tamma onkin kantakirjattu II-palkinnolle. Ei. Pathfinder ox jäi emänsä ainoaksi varsaksi tamman menehtyessä liikenneonnettomuudessa. Pathfinder oli sangen nuori jäätyään orvoksi, ja ihmisten hoivissa siitä kehittyi hyvin ihmisrakas ja kuritonkin, ilmeisesti ori olisi varsana kaivannut jämerää kuria emältänsä, jota se sitten joutui jäämään ilman. Pathfinder oli emäänsä huomattavasti parempi käyttöominaisuuksiltaan. Westernissä se ei kuitenkaan menestynyt isänsä tapaan, joten oriin kanssa päätettiin kokeilla matkaratsastusta, missä se paljastuikin kestäväksi ja lahjakkaaksi, mutta suurimmat saavutuksensa se kuitenkin teki helpoissa koululuokissa. Eei. Dhul Fiqar ox polveutuu venäläisestä verilinjasta, eikä se eläessään astunut jalallaankaan Yhdysvaltojen maankamaralle, toisin kuin Shamaronin lähisuvun muut hevoset. Dhul Fiqar ei kilpaili Venäjällä pitkän uran keräten sijoituksia niin helposta este- kuin koululuokistakin. Ori jätti useita jälkeläisiä, jotka menestyivät kilpakentillä isänsä tapaan. Eee. Secretia ox vaihtoi kotia useasti elämänsä aikana. Alunperin se on syntynyt Englannissa, mistä se hyvin pian myytiin Atlantin yli Yhdysvaltoihin, jossa se vaihtoi omistajaa todella monta kertaa. Moni saattaakin ihmetellä, miksi tästä kauniista ja taitavasta halusivat niin monet luopua, ja syy tähän on se, että tämän kiiltävänruunikon tamman huhuttiin aiheuttavan omistajalleen huonoa onnea. Oli huhussa perää tai ei, useat sen entisistä omistajista näyttävät kohdanneen epäonnea sinä aikana, kun olivat tamman omistaneen. Kestikin huomattavan kauan, ennen kuin Secretia päätyi omistajalle, joka piti sen seuraavat kahdeksan vuotta eli tamman loppuelämän ajan (ilman ainuttakaan omistajan kohdalle sattunutta onnettomuutta). Secretia ei juuri kerennyt kilpailemaan vaihtaessaan kotia niin useasti eikä sen tilille tästä syystä kertynyt mainittavaa menestystä, mutta tamma varsoi muutamaan otteeseen löydettyään viimein pysyvän kodin, ja poikkeuksetta kaikki sen jälkeläisistä ovat olleet oikeita kilpakenttien rusettihaita. Ee. Dark Secrets ox on tästä loistava esimerkki, vaikka sen uraa varjostivatkin useat loukkaantumiset. Silloin, kun tamma oli kilpailukunnossa, se oli oman tasoisissaan luokissa käytännöllisesti katsoen voittamaton. Tamma teki hienon mutta harmittavan lyhyeksi jääneen uran kilpaillen voitokkaasti helpoissa koululuokissa ennen ennen siirtymistään siitokseen. Epäonnen varjostama tamma ehti kuitenkin saada vain kaksi varsaa, ennen kuin vakava loukkaantuminen koitui sen kohtaloksi. Shamaronin emä Dark Diamond ox ei elämänsä aikana juuri kisannut, mutta se sai monta hienoa jälkeläistä, jotka pärjäsivät niin koulussa kuin esteilläkin. |
|
Näyttelyt
Kouluratsastuskisat - 23 sijoitusta, joista 04 voittoja
|
|
· Tallin esittely · Kasvatustoiminta · Uutisarkisto |
· Hevosrodut · Ponirodut · Muuta |
· Pääsivu · Vieraskirja |
Ashcroft on virtuaalitalli | Ashcroft is a SIM-game stable Kaikki materiaali ellei toisin mainittu © Arnika (VRL-1371) [ tarkemmat tekijänoikeusmerkinnät ] |