|
Tallin esittely Kasvatustoiminta Uutisarkisto |
Hevosrodut Ponirodut Muuta |
Pääsivu Vieraskirja |
Saavutukset
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Luonnekuvaus |
| Sukutaulu & sukuselvitys |
| Jälkeläiset |
| Kisakalenteri |
This is a SIM-game horse!
|
Wychodzic eli Tiitu on räiskähtelevää energiaa ja elämäniloa täynnä oleva tamma, joka tuntuu perineen sukunsa kaikki parhaat puolet - isänsä suvulta sulavat ja kauniit liikkeet, emänsä puolelta selväpäisen ja järkevän luonteen, ja kun tähän lisätään vielä hieno ratsastettavuus ja ilmiömäinen lahjakkuus esteradoilla, on koossa sellainen paketti, jota vain harva voi vastustaa. Tiitu on luonteeltaan synnynnäinen johtaja ja sillä tuntuu olevan tarve muistuttaa jatkuvasti muille hevosille omaa asemaansa laumassa, mistä saattaa syntyä riitoja hevosten välillä. Tuntuukin usein siltä, että Tiitu tulee paremmin toimeen ihmisten kuin muiden nelijalkaisten kanssa. Se kiintyy syvästi hoitajaansa ja saattaakin olla erittäin huomionkipeä ja mustasukkainen omasta hoitajastaan. Tamma voi mököttää koko päivän, jos se tuntee ettei saa hoitajaltaan tarpeeksi huomiota, ja silloin yhteistyö tamman kanssa käy vähän tahmeaksi. Muuten Tiitu on oikein kiva käsitellä ja hoitaa. Hoidettaessa tamma on sangen leppoisa tapaus. Se ei turhia hihhuloi, vaan suhtautuu hoitotoimenpiteisiin rutiinilla. Ainoa tammaa hoidettaessa esiintyvä ongelma taitaakin olla se, että joskus Tiitu on niin hellyydenkipeällä tuulella, että se tahtoisi vain kiehnätä ja olla paijailtavana kaiken aikaa eikä hoitamisesta tahdo tulla oikein mitään, jos hoitaja ei pysty vastustamaan Tiitun suloisuutta. Jos hoitaja pysyy kuitenkin lujana, ei asian pitäisi tuottaa ongelmia, Tiitu kun lopettaa lopulta hellyydenosoitusten kerjäämisen kun huomaa, ettei niitä juuri sillä hetkellä ole tarjolla. Tiitu kutiaa hieman vatsasta eikä erityisemmin pidä sieltä harjaamisesta, mutta muuten tammalla ei ole herkkiä tai kutiavia paikkoja. Kavioiden puhdistus ei tuota ongelmia sekään, hyvänä päivänä kaviot nousevat ihan jo suullisesta käskystä. Tamma myös rakastaa vettä, ja innostuu aina kun pääsee pesukarsinaan läträämään. Tiitua voi ihan surutta kastella melkein miten vain eikä tamma ole siitä moksiskaan, nauttii vain, mikä onkin hyvä, sillä Tiitulla on tapana löytää tarhasta ja laitumelta aina ne kaikkein mutaisimmat paikat, joissa kelliä... Satulointi ei yleensä tuota ongelmia, vaikka tamma vähän saattaakin pullistella, ja suitsiminenkin onnistuu hyvin kunhan neidin saa maaniteltua ottamaan kuolaimet suuhunsa. Ratsastettaessa Tiitu on mukavan reipas mutta kuitenkin tarpeeksi kuuliainen, jotta sen kanssa ei juuri suurempia ongelmia synny vaan sen saa pidettyä hyvin hallinnassa. Paljon kiitosta saavat tamman erittäin mukavat liikkeet, jotka paitsi näyttävät hienolta ovat myös ratsastajalle helppoja mukautua. Tammalta löytyy notkeutta ja tasapainoa, ja se vastaa pieniinkin apuihin nopeasti ja tehokkaasti. Meille tuntemattomasta syystä Tiitu kuitenkin pelkää raippoja, eikä niitä tulisi tamman kanssa käyttää ollenkaan. Alkuverryttelyjen aikana tamma on usein hieman liiankin energinen ja saattaa pelleillen porhaltaa häntä putkella miten sattuu, jolloin ratsastajalla on aika työ pidätellä hevosta. Kaikesta ylimääräisestä energiastaan huomiotta Tiitu nauttii työskentelystä ja uusista haasteista ja on oikein mukava ratsastaa, kun sen saa keskittymään kulloinkin kyseessä olevaan asiaan. Parhaimmillaan kentän laidalta katseleva voisi pitää Tiitua ja ratsastajaa yhtenä ainoana olentona, niin sujuvan näköistä meno on. Tiitu pyrkii aina tekemään parhaansa, ja yksinkertaisintakin asiaa suorittaessa on sen ilme aina todella keskittynyt. Kouluratojen kiemurat sujuvat siis vähintäänkin kelvollisesti, mutta esteradoilla tamma on omassa elementissään. Sillä on mainio hyppytekniikka, ja se luottaa ratsastajansa arviointikykyyn, mikä tekee sen kanssa työskentelemisestä todellista nautintoa. |
SukuselvitysIsän puoleinen suku on pääasiassa estepainotteista, mutta suvusta löytyy myös useita menestyneitä kenttäratsuja ja löytyypä lähisuvusta yksi kivasti menestynyt kouluratsukin. Iii. High Step on Ruotsissa syntynyt trakehnerori, joka muutti omistajansa mukana Saksaan nuorella iällä. Ori oli lupaavan nuoren kenttäratsastajan ensimmäinen oma kilpahevonen, josta muodostui nopeasti omistajansa silmäterä, ja ratsukko saavutti nopeasti menestystä. Sittemmin High Step tuli tunnetuksi myös siitosoriina, ja se jätti useampia hyvin menestyneitä jälkeläisiä. Iie. Wisteria on kaunis vaaleanrautias tamma, jolla on takanaan arvostettu ja menestyksekäs sukutaulu. Tamman oli ensin tarkoitus jäädä vain siitostammaksi hienon sukutaulunsa ja näyttelysaavutustensa ansiosta, mutta kun huomattiin, että tammalta löytyi lahjoja myös kisakentille, sillä päätettiin ruveta kilpailemaan. Erityisen lahjakas Wisteria oli kouluratsastuksessa, johon se lienee perineen lahjansa isänsä puoleiselta suvulta, ja se tekikin parhaimmat saavutuksensa koulukisoissa jopa Int. I -tasolla. Muutamaan otteeseen tamma starttasi myös estekisoissa, joissa se menestyi ihan kiitettävästi niissäkin. Kisauransa jälkeen Wisteria siirtyi suunnitelmien mukaan siitoskäyttöön, ja sen jälkeläiset ovat tunnettuja paitsi hienosta ulkomuodostaan, myös hyvinä käyttöhevosina. Ii. Wystep on kenttäpainotteinen ori, joka tunnettiin paitsi menestyvänä kilpahevosena myös temperamenttisesta luonteestaan. Ori kilpaili pitkään kansainväliselläkin tasolla sijoittuen ihan mukavasti, ja se tunnettiin hyvien suoritushevosten periyttäjänä lajissa kuin lajissa.Iei. Absicht on kookas ja näyttävä tummanruunikko ori. Jos oriin pelkkä ulkomuoto ei jo herätä kunnioitusta, niin viimeistään sen saavutukset varmasti herättävät: oriilta löytyy useita voittoja ja sijoituksia estekisoista kansainväliseltäkin tasolta, se on edustanut menestyksekkäästi Saksaa useissa arvokisoissa, se on menestynyt näyttelyissä ja on kantakirjattu hyvin pistein II-palkinnolle, minkä lisäksi se on osoittanut olevansa kaikin puolin laadukas myös siitoshevosena. Absichtilta ei alun perin odotettu sen suurempia saavutuksia, sillä sen suvusta ei juuri löydy mainittavammin menestyneitä yksiöitä, ja sen emäkin oli aivan tavallinen, joskin poikkeuksellisen kaunis harrastetamma. Kun Absichtin emä astutettiin mukavaluonteisella ja jonkin verran estekisoissa 120cm-luokissa kisanneella oriilla, odotuksissa oli että varsasta tulisi emänsä tapaan mukava harrastehevonen. Absichtin varttuessa kävi kuitenkin pian ilmi, että oriilla saattaisi olla hyvinkin potentiaalia huomattavasti korkeammalle, ja kun alkoi näyttää siltä, että oriilta löytyisi lahjoja vaikka mihin, päätettiin se myydä osaavammalle kouluttajalle ja ratsastajalle. Näissä käsissä Absichtista kasvoikin yksi aikansa menestyksekkäimmistä Saksalaisista trakehneroreista. Absichtin emä astutettiin samalla oriilla vielä kaksi kertaa, toivomuksena että lopputuloksena olisi yhtä hienoja ja menestyneitä jälkeläisiä, mutta syystä tai toisesta kumpikaan Absichtin täyssisaruksista ei yltänyt läheskään samalle tasolle Absichtin kanssa. Molemmat kilpailivat estekisoissa jonkin verran saavuttamatta juurikaan menestystä. Absichtin täysveli päädyttiin lopulta ruunaamaan, mutta sen sisar astutettiin aikanaan muutamaan otteeseen, ja sen varsat ovat menestyneet yleisesti ottaen emäänsä paremmin. Iee. Crescentia oli yksi ensimmäisistä Absichtin astumista tammoista. Kimo tamma tunnetaan kipakasta luonteestaan ja ratsunakin se oli hankala, minkä seurauksena tammalla ei juurikaan kilpailtu. Crescentian voisikin sanoa olleen kasvattajalleen hienoinen pettymys, sillä hän oli toivonut tammasta sen emän tapaan menestyvää esteratsua. Lahjoja tammalta kyllä löytyi, mutta kilpailutilanteissa hankala luonne vei usein tammasta voiton, eikä toivotunkaltaista menestystä useinkaan saavutettu. Tamma oli kuitenkin sukunsa ja ulkomuotonsa puolesta erinomainen, joten se siirtyi pian siitoskäyttöön, ja kaikeksi onneksi sen jälkeläisistä moni menestyi aikanaan estekisoissa tavalla, jota tammalta itseltään niin kovasti odotettiin. Ie. Tendenz ei ole Crescentian jälkeläisistä niitä kaikkein menestyneimpiä, sillä se kilpaili nuoruudessaan esteratsastuksessa, mutta hyvin alkanut kilpaura katkesi loukkaantumiseen, minkä jälkeen tamma siirtyi siitoskäyttöön. Valtaosasta sen jäljeläisiä tuli ihan tavallisia harrastehevosia, mutta muutama jatkoi siitä mihin tamma itse kilpaurallaan jäi ja nämä muutamat ovat menestyneet vähintäänkin mukavasti esteillä n. 120-130cm luokissa. Tiitun isä Rezultat on perinyt omalta isältään temperamenttisen luonteensa, ja on kotimaassaan kantakirjattu II-palkinnolle ja saavuttanut Champion-arvonimen. Estepainotteinen ori on kilpaillut lähinnä 130cm luokissa, mutta parhaat sijoituksensa se on saavuttanut hieman pienemmissä luokissa. Myös emän puoleisestä suvusta löytyy menestyneitä estehevosia. Eii. Tragödie on vähemmän tunnetusta suvusta polveutuva mutta hienosti menestynyt esteratsu, joka parhaimmillaan hyppäsi jopa 160cm ratoja. Tragödie oli läpi koko ikänsä poikkeuksellisen terve ja hyväkuntoinen, ja vaikka sillä kilpailtiinkin ahkerasti pitkän aikaa, se ei koskaan kärsinyt jalkavaivoista tai vastaavista. Myös energiaa oriilta löytyi vaikka muille jakaa, eikä se tuntunut viihtyvän missään elämänvaiheessaan pelkästään oloneuvoksena, vaan se oli kevyessä treenissä ja käytössä myös vanhoilla päivillään aina siihen asti kun se 26-vuotiaana nukahti rauhallisesti ikiuneen omalla laitumellaan. Ori jätti kuusi jälkeläistä viidestä eri tammasta, ja sen jälkeläisistä neljä kilpaili estekisoissa ihan mukavasti menestyen, löytyypä yhdeltä kiitettävästi tuloksia koulukisoistakin. Eie. Ermentrud on suurimmaksi osaksi kenttäratsastuksessa kilpaillut tamma, joka oli tasaisen hyvä lajissa kuin lajissa. Se kilpaili useamman vuoden ajan nuoren kenttäratsastajan kilparatsuna, ja ratsukko sijoittui melkein jokaisessa kilpailussa, johon osallistui. Ennen pitkää Ermentrundilla kilpaillut nuori mies kuitenkin vaihtoi lahjakkaampaan ratsuun ja suuntasi kohti vaikeampia luokkia. Ermentrund jäi perheen omistukseen, ja se toimi opetushevosena perheen omistamalla laadukkaalla ratsastuskoululla, minkä ohessa se starttasi vielä jokuseen otteeseen kenttä- ja estekisoissa. Aikanaan tamma myös varsoi kolmeen otteeseen. Ei. Erschütternd kilpaili ennen varhaista kuolemaansa kansallisella tasolla 150cm luokkia. Ori ehti jättää vain muutaman jälkeläisen, jotka eivät olleet erityisen vakuuttavia mutta menestyivät silti estekentillä ihan mukavasti. Eei. Adelbert II polveutuu tunnetusti hyviä suoritushevosia periyttävistä vanhemmista. Ori oli nuorena varsinainen hulivili, mutta rauhoittui huomattavasti iän myötä. Oriin kisaura alkoi esteratsastuksen merkeissä, mutta harjoituksissa sattunut kaatuminen katkaisi kilpailemisen esteratsastuksen osalta lyhyeen. Adelbert kyllä toipui onnettomuudesta, mutta omistajat eivät halunneet ottaa riskiä siitä, että hyppääminen altistaisi vamman uusiutumiselle. Siispä, koska Adelbert osoitti lahjakkuutta myös kouluratsastukseen, oriin kanssa ruvettiin treenaamaan kouluratojen kiemuroita, ja ennen pitkää Adelbert nähtiinkin ensimmäistä kertaa koulukisoissa. Ori menestyi tasaisen hyvin, vaikkakaan sen saavutukset eivät olleet aivan samaa luokkaa, kuin mitä ne oletettavasti olisivat olleet jos sen kanssa olisi voitu jatkaa esteillä kilpailemista. Eee. Geschmackig jäi emänsä ainoaksi varsaksi. Tammaa oltiin yritetty astuttaa useita kertoja, mutta tuloksetta. Lopulta viimeinen yritys kuitenkin yllättäen onnistui, mistä tamman omistajat olivat tyytyväisiä, sillä Geschmackigin emä polveutuu hienosta ja harvinaisesta suvusta, jolle kovasti toivottiin saatavan jatkajia. Odotukset olivat siis korkealla, ja kaikeksi onneksi Geschmackig onnistui täyttämään nämä odotukset. Geschmackig kilpaili muutaman kauden estekisoissa n. 120cm-luokissa. Vaikka se olikin äärimmäisen mukava ratsastaa ja hyppäsikin tasaisen hyvällä tyylillä, sen kanssa ei kuitenkaan lähdetty tavoittelemaan tasoja, joihin se olisi mahdollisesti yltänyt, sillä omistajat halusivat tamman mahdollisimman pian jatkamaan hienoa sukuaan. Geschmackig kantakirjattiin myöhemmin II-palkinnolla, ja se sai kuusi varsaa, jotka kaikki kilpailivat ainakin jonkin verran, pääasiassa estekisoissa. Geschmackigin varsoista kaksi saavutti huomattavaa menestystä niin kisoissa kuin näyttelyissäkin, ja Geschmackig jälkeläisineen on nykyään haluttu nimi hevosten sukutauluissa. Ee. Modegerecht kilpaili jonkin aikaa hieman yli metrin luokissa mutta siirtyi pian siitoskäyttöön. Se sai useita jälkeläisiä, joista suurin osa on sijoittunut estekisoissa vähintäänkin hienosti. Emä Anegdota on pitkän linjan trakehner-kasvattaja Areth Geraldin silmäterä ja entinen kilpahevonen, joka on menestynyt esteradoilla paremmin kuin yksikään toinen Arethin hevosista sen jälkeen. Se onkin naisen siittolan menestynein kantatamma, joka on jättänyt monia menestyneitä jälkeläisiä. Tamma itse kilpaili yli 140cm luokissa ja sijoituksia kertyi roimasti, mutta ulkomuodoltaan tamma ei ollut ihan sieltä parhaimmasta päästä, vaan kantakirjaustilaisuudessa se jäi niukin naukin III-palkinnosta. |
|
Näyttelyt
Esteratsastuskisat - 34 sijoitusta, joista 06 voittoja
|
|
· Tallin esittely · Kasvatustoiminta · Uutisarkisto |
· Hevosrodut · Ponirodut · Muuta |
· Pääsivu · Vieraskirja |
Ashcroft on virtuaalitalli | Ashcroft is a SIM-game stable Kaikki materiaali ellei toisin mainittu © Arnika (VRL-1371) [ tarkemmat tekijänoikeusmerkinnät ] |