|
Tallin esittely Kasvatustoiminta Uutisarkisto |
Hevosrodut Ponirodut Muuta |
Pääsivu Vieraskirja |
Saavutukset
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Luonnekuvaus |
| Sukutaulu & sukuselvitys |
| Jälkeläiset |
| Kisakalenteri |
This is a SIM-game horse!
|
Zeldaa voi hyvin kuvata kolmella sanalla: herkkä, säikky ja tuittupäinen. Nämä kolme ominaisuutta tekevät tammasta aika ajoin melko hankalan käsitellä. Erityisesti ongelmia tuottaa se, että Zeldaa hermostuttavat kovat ja äkkinäiset äänet. Kottikärryjen varomaton kolahdus lattiaa vasten saa tamman säpsähtämään, ja tuulisella ilmalla saa varautua ties millaisiin hepulikohtauksiin tamman taholta, kun kova tuuli rämisyttää maneesin kattoa tai kahisuttaa kovaäänisesti puiden oksia. Ukonilma lienee Zeldan mielestä kaikista kamalinta koko maailmassa. Zeldaa ei missään tapauksessa saa jättää tuolloin yksin laitumelle tai talliin, sillä muiden hevosten läsnäolon rauhoittava vaikutus pitää räiskyvien salamoiden aiheuttaman pelon kurissa. Zelda ei juuri tunnu piittaavan ihmisistä ja onkin yleensä melko väliinpitämätön ympärillään hääräävien ihmisten suhteen, mutta on silläkin päivänsä, joina se ei mitään muuta haluakaan kuin olla oman hoitajan paijailtavana ja taputeltavana. Hoidettaessa Zelda on hyvällä päällä ollessaankin hiukan tuittupäinen. Sitä saa välillä komentaa useampaan kertaan, kun se ei ole kuulevinaankaan. Harjattaessa Zelda on hyvin herkkä eikä se tästä syystä suuremmin perusta harjauksesta. Jos hoitaja ei heti alusta lähtien kiellä tammaa, saa varautua kipeisiin näykkäyksiin, mutta jos Zeldalle on heti alusta pitäen tehty selväksi, ettei hoitaja suvaitse näykkimistä, tyytyy se vain kiukkuisena näykkimään pelkkää ilmaa hoitajan harjaillessa. Zelda saattaa myös pyrkiä väistelemään harjausta, ja kumisukaa se inhoaa yli kaiken. Saattaakin olla parempi pitää Zelda harjauksen aikana kiinni. Tammaneiti on myös kovin herkkä jaloistaan ja kavioiden putsaaminen ei suju ihan käden käänteessä, kun Zelda yrittää laskea jalkansa takaisin alas tai nykäistä pois hoitajan otteesta. Vesi ja peseminenkin saa aluksi Zeldasta aikaiseksi sätkyn, mutta kun Zeldan on saanut kokonaan kasteltua ei se enää tuittuile, vaan seisoo yleensä nätisti aloillaan pesun loppuun asti. Ratsastettaessa tamman herkkyys tulee esille kaikkein parhaassa muodossaan. Zelda on höyhenenkevyt ratsastaa ja se tottelee ratsastajan pienimpiäkin apuja. Liian kovista otteista Zelda protestoi pukittelemalla, eikä se epäröi karistaa selästään rodeonumerolla ratsastajaa, joka ei ota tamman protesteja kuuleviin korviinsa vaan jatkaa liiallisten apujen käyttämistä. Mutta kun ratsastajalta löytyy rauhallisia otteita ja kevyttä kättä, Zelda tuntuu todella tottelevan jo pelkkää ajatusta. Esteratsastus on tamman painotuslaji ja siinä se todella loistaakin. Se hyppää korkealle ja hyvällä tekniikalla, ja osaa näppärästi sovittaa askeleensa esteiden väliin. Sillä tosin on taipumusta kuumeta hieman varsinkin heti aluksi kun esteitä hypätään, ja silloin tamman menossa on kyllä pidättelemistä, eikä muutamalta pukitukseltakaan usein vältytä. Hiljalleen tamma kuitenkin rauhoittuu ja ryhtyy kunnolla keskittymään, eikä sen suorituksesta silloin ole moitteen sanaa. Kouluratsastusta kohtaan tamman kiinnostus ei ole järin suuri eikä se juuri jaksa keskittyä kouluratsastuksen kiemuroihin. Perusjutut se kuitenkin taitaa ihan kelvollisesti. Maastossa kaiken maailman tuulen suhinat ja rapinat hermostuttavat tammaa, mutta tutuksi ja turvalliseksi tuntemansa hevoskaverin seurassa se on ihan kelpo maastoratsu ja nauttii itsekin maastossa ratsastamisesta. |
SukuselvitysZelda polveutuu lyhyestä estepainotteisesta tuontisuvusta. Tamman suvusta isän puolelta löytyy hevosia niin venäläisistä, saksalaisista kuin puolalaisistakin trakehner-linjoista, jotka ovat onnistuneet periyttämään hyviä estehevosia. Isänisä Zembat ei ollut rakenteeltaan mitenkään erikoisen hyvä, mutta se kilpaili kansainvälisissäkin estekisoissa edeten jopa aivan korkeimpiin luokkiin asti. Oriin isä Erkan kilpaili estehevosena jonkin aikaa saavuttamatta mitään suurempaa menestystä. Isänisänemä Impalan suvusta ei löydy juuri mainittavaa. Sen isä ja emä olivat kumpikin ihan hyvän rakenteen omaavia kunnollisia perusratsuja, joilla ei ollut mitään erikoisempaa lahjakkuutta missään lajissa. Impala itsekään ei kilpaillut vaan oli koko ikänsä lähinnä siitostammana. Tästä on tuloksena toistakymmentä varsaa, joista Zembat on ainoa mainitsemisen arvoinen. Isänemä Miliza teki hienon ja pitkän uran kilpaillen useina vuosina jopa maansa mestaruuksista. Siitostammana se oli suosittu, ja useat sen jälkeläiset ovat kilpailleet esteillä menestyen vähintäänkin mukavasti. Milizan isä Yarisleiv edustaa erästä tunnetuimmista venäläisistä trakehner-linjoista, joka tunnetaan hyvien suoritushevosten periyttäjänä lajissa kuin lajissa. Milizan emä Rosenquitte puolestaan polveutuu melko koulupainotteisesta suvusta ja tammasta oli luultavasti tarkoitus tulla kouluratsu, mutta kompastuskiveksi koitui kovasuisuus ja erittäin huonot liikkeet, minkä vuoksi tammalla kilpailtiinkin koulukisojen sijasta estekisoissa, tosin ei koskaan 120 senttiä korkeammissa luokissa. Rosenquitten emä tunnetaan hyvien estehevosten periyttäjänä, vaikka sen suku onkin pääasiassa koulupainotteista. Suvun huomioonottaen ei siis ole siis ihme, että Zeldan isä Zeroboik oli hyvä esteratsu, jonka jälkeläiset ovat myöskin menestyneet tasaisen hyvin esteillä.Emän puoleinen suku on huomattavasti vaatimattomampaa, eikä sieltä juurikaan löydy hevosia jotka olisivat menestyneet kilpailuissa tai jalostuksessa mitenkään mainittavasti. Emänisä Donegal pärjäsi jonkin verran esteillä ja oli rakenteensa puolesta ihan mukava, mutta mitään suurempaa menestystä ori ei koskaan saavuttanut eikä sen jälkeläisistäkään löydy hevosia, jotka olisivat menestyneet isäänsä paremmin. Oriin isä Donemiz edustaa harvinaista sukulinjaa, sen isälinja juontaa juurensa täysiveriori Diureticaliin, joka hyväksyttiin trakehner-siitokseen heti toisen maailmansodan jälkeen. Nykyisin tämä orilinja lienee kuollut. Iie. Impertuna on suvussa ainoa todella maininnan arvoinen, se kilpaili koulua kansainväliselläkin tasolla ja osoittautui myöhemmin hyväksi siitostammaksi. Zeldan emä Adelice kilpaili jonkin verran esteillä ja hyppäsi 140cm. Tammalta lienee peräisin myöskin Zeldan tuittupäinen luonne. Emänemä Aldegunda vietti koko ikänsä harrastehevosena eikä siltä löydy kilpailutuloksia. Kantakirjattu se joka tapauksessa oli, mutta Adelice jäi sen ainoaksi varsaksi. Kun Aldegunda itsekin oli oman emänsä Gräfin Karlan ainoa varsa eikä Adelicekaan jättänyt Zeldan lisäksi toista tammavarsaa, on Zelda hyvin harvinaisen tammalinjan ainoa jatkaja. |
|
Näyttelyt
Esteratsastuskisat - 18 sijoitusta, joista 05 voittoja
|
|
· Tallin esittely · Kasvatustoiminta · Uutisarkisto |
· Hevosrodut · Ponirodut · Muuta |
· Pääsivu · Vieraskirja |
Ashcroft on virtuaalitalli | Ashcroft is a SIM-game stable Kaikki materiaali ellei toisin mainittu © Arnika (VRL-1371) [ tarkemmat tekijänoikeusmerkinnät ] |